Mustasukkaisuus on parisuhteen ehkä suurimpia peikkoja ja kompastuskiviä. On turhauttavaa lähteä yhtään mihinkään kun tietää toisen soittavan kymmenen minuutin välein tarkistaakseen "ihan" vaan kuulumisia. Ihan kuin ne olisi siinä ajassa johonkin muuttuneet. Olet sitten töissä, sekin pitää tarkistaa monta kertaa päivän aikana tai jos olet kaupassa, tarkistetaan ihan muuten vaan missä kaupassa olet  tai jos olet kylässä etkä vastaa heti puhelimeen, alkaa kyläpaikassa puhelin soida ja todetaan että jaahas, ei se vaimo taida siellä olla koska ei vastaa puhelimeen. Tai yöllä kun olaan "kavereiden" kanssa bilettämässä ja vaimo kotona, pitää vaan soittaa ja tarkistaa että onko se vaimo kotona. Soitetaan ja tarkistetaan kuinka kauan matka kestää ja jos meneekin jostain syystä kauemmin kun arvioit, alkaa tinkaaminen "mikä kesti, kun sanoit että kestää..."  Jos työvuorolistassa on työajan päättyminen ja meneekin vähän pitkäksi, miksi?????? Kutsunkin puhelinta itkuhälyttimeksi. 

 

Mikä ajaa puolison sairaalloiseen mustasukkaisuuteen ja vahtimiseen? Onko kyseessä (todennäköisesti) oma epärehellinen käytös parisuhteessa? Onko itse tehnyt jotain sellaista mistä pelkää jäävänsä kiinni, vai pelko siitä että toinenkin tekee kun olen itse käynyt vähän naapuriaitauksessa? Ruoho on virheämpää naapurin pellolla, eikä kakkua voi säästää ja syödä samaan aikaan. Oma heikkous ja epävarmuus ajaa epärehellisiin muka oikeutettuihin tekoihin joita sitten puolustellaan syyttämällä puolisoa. Tässä tilanteessa on turha tulla vannomaan rakkauttaan puolisolle, mä vaan vähän kokeilin kun sä.... ja taas syytetään puolisoa. Se että puoliso on mustasukkainen työlle, lapsille, muutamalle ystävälle(muuta ei enää elämässä ole) eli siis aivan kaikelle, niin mihin se johtaa? Avioeroon!!!! Sen jälkeen menkööt mihin haluaa, tehkööt mitä haluaa... tosin ei paljon enää kiinnosta muutenkaan toisen tekemiset, ei edes yöksi vaivaudu kotiin tulemaan. Onneksi, en olisikaan jaksanut tapella, kerrankin sain nukkua yöni rauhassa.

Kun kotiin meneminen ahdistaa, vedät pari kertaa henkeä ennen kuin avaat ulko-oven. Otat taskustasi suojakilven jonka asetat paikoilleen ettei toinen satuttaisi enempää, (en puhu ruumiillisesta väkivallasta jos joku sitä epäilee) loukkaisi sanoillaan. Toinen puolustelee ja KEHUU ja retostelee tekojaan, pitää niitä oikeutettuina sillä että en anna hellyyttä enkä arvosta enkä rakasta, en osoita välittäväni, miten voisin kaiken tämän jälkeen?

Riita pitää saada aikaiseksi vaikka tikusta. Sitten voi hyvällä omallatunnolla lähteä vaikka hmmm.. naapuriin tai "kavereille" jatkamaan ryyppäämistä tai muuten vaan pitää koko perhe hereillä ja häiritä naapureita. Tavarat on pakattu tuhanteen kertaan vielä tulee se viho viimeinen kerta kun ne pakataan ja se on aiiiiiiiiiiika lähellä.

Yleensä äärimmäisen mustasukkainen myös alistaa puolisoa, uhkailee, kiristää jne. Kyllä sitä vuosien saatossa itsetunto rapisee maton alle, katse kääntyy alaspäin ja hartiat menee lysyyn, hymy katoaa huulilta Mutta voimavaroja löytyy kyllä  ystävistä, ne ovat kullanarvoisia, heille siitä suuri kiitos että ovat olemassa!!! 

Ravintolassa ei voi jutella KENENKÄÄN kanssa, siksi en missään käykkään tai jos käyn hyvin, hyvin hyvin hyvin harvoin. Olen sosiaalinen ihminen, tykkään jutella ihmisten kanssa oli ne sitten miehiä tai naisia, ilman että siinä olisi mitään seksuaalista jännitettä välissä kumpaankaan sukupuoleen eli käsittääkseni siis olen hetero. Mutta jos vaan vahingossa joku miespuoleinen tulee juttua vääntämään, äärimäisen mustasukkainen puoliso ryntää paikalle "pelastamaan" vaimonsa, alkaa äristä ja uhkailla juttuseuraa joka katsoo hämmästyneenä toisen uhomista. Luullaan että kyseessä on iskeminen välillä tuntuu että voi kun joku tulisikin ja "iskisi" Saisi sitä kaipaamaansa hellyytä ja haleja vaikka edes hetken.  Mutta itse voi jutella naisten kanssa siinä ei ole mitään ihmeellistä, ja miehen tuntien kyse ei ole pelkästä jutustelusta vaan ihan suoraan flirtistä ja iskuyrityksestä, perusteltu joskus että on mukavaa tuntea kelpaavansa jollekin toisellekin. DAAAAA!!!!

Onhan mullakin baari puolillaan tuttuja, enkä ole edes kenenkään kanssa pelehtinyt ihan vaan muuten  tuttuja, istuskelenkin juomassa vettä tai kahvia ja jutustelemassa ihmisten kanssa toisin sanoen sosiaalista elämää, kotona ei ole ketään kenen kanssa jutella päivän kuulumisista ellei lapsia lasketa, mutta aikuisia. Vaikka ketään ei kiinnostaisikaan oikeasti toisen höpinät, se että kuunnellaan on jo jotain. Kotona istutaan tuppisuina toinen katsoo telkkaria ja toinen on tietokoneella ja sekös toista ärsyttää, niin paljon että kiskotaan johdot seinästä.

Sain muuten eilen kuulla kohtelevani miestäni huonosti, heräsi kysymys miten? Sitä ei minulle tarkennettu. Sitä voi jokainen pienessä päässään miettiä mitä tällä tarkoitettiin. Kohtelen häntä melkein samalla tavalla kuin hän kohtelee minua, sana melkein siksi että en ole ihan yhtä törkeä kuin hän, en läheskään yhtä törkeä. Aaa, nyt muistan hämärän tarkennuksen minkä kuulin ennen kuin auton ovi paiskattiin kiinni, kuulin mainittavan sanan raha!!

 

Mutta munarikasta pääsiäistä kaikille..... itse keskityn näihin foliolla käärittyihin suklaamuniin, muutakaan ei nyt ole tarjolla =D