Ympärilleen kun katselee, näyttää että kaikkien elämä menee hienosti ja ihmiset ovat onnellisia. Mutta mitä on onnellisuus? Itse en ole ollut onnellinen pitkään aikaan tai no olenhan, olen onnellinen ihanista lapsistani, vanhemmista ja sisaruksista, niistä ystävistä jotka ovat olemassa, työpaikasta ja työkavereista. Meillä on katto pään päällä, kaapissa ruokaa ja puhtaat vaatteet. Onnellisuutta on erilaista. Voi kun joku edes halaisi minua...

Mutta millaista on olla onnellisesti parisuhteessa, olen kuullut että niitäkin on mutta ovatko he todella onnellisia vai sanovatko vaan? Jokaisella on omat kiermuransa parisuhteessa, toisella vähän suuremmat. Sanonta "ei suuret sanat suuta halo", pitää ihan paikkaansa. Jos toinen sanoo toista ja tekee toista, miten häntä voisi arvostaa ja kunnioittaa. Antaa vähän puheen aihetta kylälle, kuten itse asian kommentoi. Eiköhän kylillä ole jotakin muutakin puheen aihetta ku hänen töppäilynsä. Missä kohden muutten menee töppäilyn raja? Meidän "parisuhteessa" raja on ylittynyt jo kauan sitten. Anteeksi on turha  enää pyytää.

Oma elämä on hukassa, tunnen olevani totaalisen nöyryytetty ja nolattu. Kivireen vetäminen perässä on päättynyt ja uuden elämän alku häämöttää  jossain tuolla ojan toisella puolella, todella lähellä. Vielä kun saisi sen ojan yli harpattua, minun tuurilla ja lyhyillä jaloilla olen ojassa sitä ennen.

Olen henkisesti ja fyysisesti ihan lopussa. Itselle tunnustaminen että on epäonnistunut on kovan työn takana, mutta seki on jo tehty jokin aika sitten. Ilmeisesti olen sen verran läheisriippuvainen ihminen, että siedän jopa huonoa kohtelua, salaa toivoen että asia vielä muuttuisi paremmaksi. Mutta kun ei muutu!!!!!..... Parisuhteessa yksinäisyys on kamalinta mitä voi tuntea.

Viikonloppu kulkee taas työn merkeissä. Puoliso hurvittelee taas vihreämällä nurmikolla, yöksi kotiin ei vaivauduta, käydään vaan vaihtamassa aamu viideltä vaatteet ja vittuilemassa sekä tarkistamassa että vaimo on kotona, joka yrittää nukkua koska menee taas töihin seuraavana päivänä.  Toisaalta eipä minua enää kiinnosta missä menee, menkööt.

Uskon että jokaiselle on se oikea jossain, minun on vielä hakusessa näköjään jossakin piilossa.